Susanna Juvakka

Olen 30-vuotias, kahden pienen lapsen äiti, tällä hetkellä kuntoutustuella. Olen asunut eri puolilla Suomea koko ikäni, nykyisessä kotikaupungissani olen asunut 8 vuotta. Se on pisin aika minkä olen koskaan asunut samassa paikassa. Olen halunnut opetella juurtumista jonnekin. Suurin syy asumiseen täällä on kuitenkin se, että olen nähnyt psykiatrisen hoidon tason eri puolilla Suomea ja täällä hoito on selvästi parempaa kuin missään muualla.

Kontrasti arjessani syntyy yksinolon ja lapsiarjen vuorottelusta. Sairastan fibromyalgiaa, kroonista kipuoireyhtymää, joka aiheuttaa monenlaisia somaattisia ja psyykkisiä oireita. Psyykkisistä oireista ahdistus on kaikista vaikein kestää arjessa.

Kuntoutustuki on pieni ja rahat menevätkin vain tärkeimpiin ja pakollisiin menoihin. Lääkkeet lohkaisevat tuloistani ison osan. Kun lapset ovat luonani, panostan arkeen tavallista enemmän ja ruokaan varsinkin.

Yritän järjestää mahdollisimman paljon toimettomuutta pois arjesta. Tapaan ystäviä ja pyöräilen melkein joka päivä, kuntosalikortteihin minulla ei ole rahaa. Musiikki on minulle tärkeää, se auttaa kestämään vaikeimpienkin päivien läpi.

Valokuvaus tulee olemaan iso osa elämääni jatkossakin. Tarinan pitää jatkua;