MARIA OHISALO (2017) VÄITÖSKIRJA

TIIVISTELMÄ

MURUSIA HYVINVOINTIVALTION POHJALLA : LEIPÄJONOT, KOETTU HYVINVOINTI JA HUONO-OSAISUUS.

 

Väitöskirjassa tutkitaan hyväntekeväisyyteen perustuvaa ruoka-aputoimintaa ja ruoka-apuun turvautuvien ihmisten koettua hyvinvointia ja huono-osaisuutta. Työssä tarkastellaan ruoka-apua käytäntönä ja ruoka-avun vakiintumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksessa analysoidaan ruoka-apuun, leipäjonoihin ja soppakeittiöihin turvautuvien ihmisten kokemaa hyvinvointia ja huono-osaisuutta. Tutkimus rakentuu neljästä tutkimusartikkelista: Ensimmäinen artikkeli kuvaa Euroopan unionin ruoka-apua ja ruoka-avun vakiintumista Suomessa. Toinen artikkeli analysoi ruoka-avussa käyvien hyvinvointikokemuksia suhteessa muihin väestöryhmiin. Kolmas artikkeli keskittyy ruoka-avussa käyvien huono-osaisuuden ulottuvuuksiin ja huono-osaisuuden kasautumiseen ja kohdentumiseen tietyille ihmisille. Neljäs artikkeli palaa EU-tasolle ja kysyy, miltä ruoka-avussa käyvien koettu hyvinvointi näyttää kolmessa eurooppalaisessa pääkaupungissa Helsingissä, Kreikan Ateenassa ja Liettuan Vilnassa.

Väitöskirjan keskeinen aineistollinen lähestymistapa on vaikeasti tutkittaviin väestöryhmiin (hard-to-survey-populations, H2S) liittyvä tutkimusperinne, jossa laajoissa väestökyselyissä tavoittamattomat tai vahvasti aliedustetut väestöryhmät pyritään tavoittamaan tutkimuksen piiriin. Väitöskirjan aineistot on kerätty vuosina 2012–2013. Keskeinen aineisto on 36:sta eri ruoka-avun toimipisteestä 11 kunnasta ja seitsemästä seurakunnasta kyselytutkimuksella kerätty 3474 vastaajan väestönäyte. Sama kysely toteutettiin myös Ateenassa (N=500) sekä Vilnassa (N=558).Vertailuaineistoina näille kyselyille toimivat samansisältöiset suomalaiset Kelan toteuttama puhelinhaastattelututkimus 1006 vastaajalle sekä kahdeksassa kaupungissa toteutettu kysely terveysneuvontapisteissä käyville suonensisäisten huumeiden käyttäjille (N=526). Artikkelista riippuen aineistosta esitellään perusjakaumat ja aineistoa pelkistetään monimuuttujamenetelmin, kuten faktori- ja klusterianalyysein sekä multinomiaalisen logistisen regression avulla.

Ensimmäinen artikkeli valottaa tapahtumarakenneanalyysin kautta ruoka-avun vakiintumiseen vaikuttaneita keskeisiä tapahtumia ja niiden ketjuja ruokapankkien perustamisesta erilaisiin köyhyysohjelmiin. 1990-luvun lama, Suomen liittyminen EU:hun ja sitä kautta EU:n ruoka-apuohjelmaan, Euroopan unionin köyhyyspolitiikan jatkuva laajeneminen sekä kansainvälinen taloustaantuma 2000-luvun loppupuolella ovat olleet keskeisiä ruoka-avun vakiintumiseen Suomessa liittyneitä tapahtumia ja tapahtumakokonaisuuksia. Ruoka-apuohjelma on ollut osaltaan luomassa ja ylläpitämässä polkuriippuvuutta, jossa kolmannen sektorin toimijoille valuu hyvinvointivastuuta sosiaaliturvan ja hyvinvointivaltion pohjan vuotaessa.

Seuraava artikkeli osoittaa leipäjonoissa käyvien olevan koetun hyvinvoinnin ja niukkuuden kaikilla eri mittareilla mitattuna väestötasoa heikommassa asemassa. Heitäkin heikommassa asemassa ovat terveysneuvontapisteissä käyvät, joille ainoastaan veloista selviytyminen on ruoka-avussa käyviä helpompaa. Väestötason otoksen vertaaminen väestönäytteisiin paljastaa väestöotosten paikoin yltiöpositiivisen kuvan suomalaisten hyvinvoinnista ja heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointivajeita ja hyvinvoinnin etäisyyttä suhteessa väestötasoon. Huono-osaisuuden erilaisia notkelmia (tiivistymiä ja kasautumia) keskenään vertailtaessa käy ilmi myös se, että leipäjonoissa käyvät eivät ole aina suomalaisen yhteiskunnan huonoimmassa asemassa olevia.

Kolmas artikkeli tarttuu huono-osaisuuden luonteeseen ja sen kohdentumiseen: Ruoka-avussa käyvistä kahdella viidestä koettu huono-osaisuus kasautuu yhtä aikaa sosiaaliselle, terveydelliselle ja taloudelliselle ulottuvuudelle. Jako noudattelee väestötason tutkimuksissa löydettyä jakoa. Kolmasosalle ruokaa hakevista huono-osaisuus on taloudellista. Joka neljännellä ruoka-apua saavasta huono-osaisuus ei ole kasautunutta, mutta on väestötasoon nähden syvempää. Taloudellinen huono-osaisuus on vaikeuksia selvitä veloista ja kokemusta tulojen riittämättömyydestä menoihin. Sosiaalinen huono-osaisuus on masentuneisuutta, yksinäisyyttä ja nälkää. Terveydellinen huono-osaisuus on fyysistä ja psyykkistä, ja yhdistyy heikentyneeseen elämääntyytyväisyyteen.

Neljäs artikkeli tarkastelee ruoka-apua kansainvälisessä vertailuasetelmassa: Elämääntyytyväisyys on korkeinta Helsingin ruoka-avussa käyvillä. Elintasoon tyytyväisyys on yhtä korkeaa Helsingissä ja Ateenassa, Vilnassa matalammalla tasolla. Terveyteen tyytyväisyys on korkeinta Ateenassa ja matalinta Vilnassa. Subjektiivisen hyvinvoinnin vajeita määrittävät tekijät vaihtelevat kaupungeittain, keskeisiä niistä ovat keski-ikää korkeampi ikä, naissukupuoli sekä työttömyys. Vilnassa hyvinvoinnin kokemukset jäävät negatiivisemmiksi kuin muissa tutkituissa kaupungeissa. Tulos poikkeaa väestötason tutkimuksista, joissa Kreikka näyttäytyy usein Liettuaa negatiivisemmassa valossa.